....paremmin kuin odotin.

Kiitos ystävät tuestanne näiden päivien aikana.
En kuitenkaan aio vielä julkistaa diagnoosia, sillä kaikki tärkeimmät ystävät tietävät nyt tilanteen.

Enkä aio pilata perheen joulua kertomalla heille ikäviä uutisia etukäteen. Kerron vasta kun on pakko. Aion nauttia viimeisestä joulusta perheen kanssa täysillä. Ihan niinkun kaikesta muustakin.

Jospa se elämä alkaa nyt?!

Mä oon lakannut huolehtimasta
Mä en aio enää pelätä
Mä en mieti paljonko aikaa
On vielä jäljellä
Mä oon lakannut huolehtimasta
Mä en mieti sitä enempää
Nyt jokainen päivä on tärkee
Ja ainoo määränpää

Syitä mä en jaksa miettii
en vastausta löytäis kuitenkaan
Täytyy kestää, se mitä ei voi estää
Ja ottaa päivä kerrallaan
Näitten kysymysten edessä
Jokainen on aseeton

Mamba: Mä olen lakannut huolehtimasta

What Tarot Card are You?

You are The Wheel of Fortune

Good fortune and happiness but sometimes a species of
intoxication with success

The Wheel of Fortune is all about big things, luck, change, fortune. Almost always good fortune. You are lucky in all things that you do and happy with the things that come to you. Be careful that success does not go to your head however. Sometimes luck can change.

What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

Minä, minua, minusta, minuun

Minulla taitaa olla monta persoonaa.

Känni-minä on hölösuu hullu, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia, ei tahdo nukkua eikä usko seuraavan aamun koskaan tulevan.

Maanantaiminä vihaa elämää ja haluaa vaipua talvihorrokseen ja pysyä siinä tilassa.

Arkiminä kiitää töistä harrastuksiin, soittelee siinä sivussa kavereita läpi, puuhaa ja pulisee, kiitää pinnalla eikä muista mistään mitään jälkeenpäin. Määrä korvaa laadun tämän tytön elämässä.

Tyttöminä haluaa vaan käpertyä uroksen kainaloon ja leikkiä kotia (onneksi melko harvoin esiintyvä persoona).

Työminä on tehokas, hauska ja viksu. Hän selvittää vaikeatkin tilanteet huumorilla ja antaa itsestään aina 120%. Esiintyy vain kun on jakkupuku päällä.

Sukulaisminä rauhottelee, naurattaa, on sosiaalinen ja ystävällinen. Toivoo, että kaikki tulisivat toimeen keskenään.

Hauska tutustua, vai mitä?

Elämänhallintaa

Sitä buukkaa itelleen koko ajan jotain tekemistä. Varmaan ettei tarvis tylsistyä ja masentua. Kun ei ehi. Ei ehi edes nukkua.

Hassua miten sitä pystyy perustelemaan itelleen ihan mitä vaan.
Eikä osaa sanoa ei. Kenellekään?

Tarvitsen elämänhallintakonsultin. Ja elämän.

En usko että saa yleistä hyväksyntää
näkemykseni kieroonkasvaneet
Voidaanko määritellä rajaa sellaista
kun hassusta tulee pelottavaa

Ei saisi ajatella näin
Mut se ei oo ainoo mitä teen väärin

Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä

Apulanta: Ravistettava ennen käyttöä

Niinpä

Onks pakko?

Pitääkö olla armelias ja lopettaa juttu, jos tietää että sillä toisella on sua kohtaan tunteita, vaikka se ei niitä sulle myönnäkään? Ja jos ei itse tunne samoin. Ollenkaan. Vaikka ehkä haluaisikin. Ei vaan voi, koska oma sydän on jollakulla ihan muulla.

Ikuinen paikka sydämessäni

Kiitos kaikista ihanista kiihkeistä hetkistämme. Kiitos kun palautit uskoni rakkauteen.

HV kun olit niin pelkuri että halusit pelata pokkaa kuudella kortilla, ikävä kyllä elämässä (kuten pokerissakin) on sääntöjä. Jos haluaa lisää kortteja, on sama määrä laitettava pois. Riskejä...ei ehkä sun juttusi.

Enkä koskaan unohda ihosi tuoksua, huultesi pehmeyttä, hymyäsi, katsettasi sekä koodikysymystämme siitä onko toinen yksin, voiko puhua vapaasti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.


Well, you done done me and you bet I felt it
I tried to be chill but your so hot that I melted
I fell right through the cracks, now I'm tryin to get back
before the cool done run out I'll be givin it my best test
and nothin's gonna stop me but divine intervention
I reckon it's again my turn to win some or learn some

Well open up your mind and see like me
open up your plans and damn you're free
look into your heart and you will find that the sky is yours

so please don't, please don't, please don't,
there's no need to complicate,
Cause our time is short
This, this, this is our fate,
I'm yours
Jason Mraz: I'm yours

Se joku

Se on sitkeydellään onnistunut tekemään lommon haarniskaani.
Mutta ei se silti täytä sitä tilaa jonka olet mussa vallannut ja jättänyt autioksi. Ei ikinä.
Mutta vierotusoireet on pienentyneet huomattavasti.

Ja kun tänään soitit ja kerroit olevasi maisemissa huomenna, menin sanattomaksi. Pitäisi kieltäytyä, olla tyly. Silti pää jyskyttää, prosessorit huutaa. Jos vielä kerran? Taas.

Huoh...

Kuka antaisi aikaa lisää? Kuka järjestäisi pään? Miksi samat polut muuttuvat aina niin, ettei niiltä sittenkään osaa kaartaa ajatuksiaan pois? Kuka kumma leikkii puutarhuria labyrintissäni?

Miksi toimistotarvikekaupasta ei saa lokerikkoja ajatuksille? Sitten ne voisi aakkostaa välilehtien kanssa kansioihin ja muovitaskuihin. Niin, etteivät ne voisi hengittää. Tai lukita ne kaapin takaosaan pinon alimmaiseksi pölyyntymään. Sillä eihän kaikkia ajatuksia tarvita, eihän? Eikö se ole sama kuin ne työlistan epämääräiset -sälä, jota aina siirtää ja siirtää, kun tärkeämpiä asioita tulee. Ja sitten eräänä päivänä huomaat, ettei niitä enää tarvitsekaan tehdä?

Kaikki tämä imee ihan liikaa aikaa ja energiaa minusta. Antakaa minulle edes joku laturi.

38. kerta toden sanoo

Tunnarit löytyi... siinä oli positiiviset uutiset.

Mä irtisanoin itseni, ja hyppään tyhjän päälle... Tasaisin väliajoin tulee ihan hirveä paniikki.
Muilta osin updatena voi vain todeta, että tsekkaa viestit viime keväältä. Ei tässä niin suuria muutoksia ole tapahtunut... valitettavasti.

Lomailua

Tekis mieli kiroilla itselleen ja hakata päätä seinään. Eikö sitä voi ihminen oikeesti rauhoittua nauttimaan olostaan ja lomastaan?!? Hä?
Tänään iski joku ihmeen paniikki, että apua apua, nyt on menossa toisen lomaviikon toinen päivä... nyt pitää saada jotain hässäkkää tai loma viuhahtaa ohi! IIK!

Just. Viime viikon pienen ns. lomastressin mä hyväksyn, se on ihan normaalia ja ekalla lomaviikolla olen aina yrittänytkin vaan relailla ja lukea ym. Mutta nyt tää alkaa mennä jo liioitteluksi. Kele.

Pitänee nukkua vielä vähän lisää.

KESÄ!

Siis nyt on KESÄ!!!!!!
Kylläpä olikin ihanaa ajella rauhassa musaa kuunnellen 1,5 h pyörälenkki kesäisessä kelissä, kun tien reunat olivat vihreitä puita ja värikkäitä kesäkukkia täynnä... Aurinko paistoi ja oli sopivan lämmin. IHANAA!!!
Ainut mutta ihania järvenranta-maisemia katsellessa oli se, että rannan ilma oli täynnä pienen pieniä lentäviä ötököitä, jotka tahtoivat syötäväksi... :S
MUTTA EI HAITTAA! Ne ei pilaa tätä mun muutoin aivan mahtavaa olotilaani...
IHANA KESÄ, loma alkaa 3 päivän päästä, sinkku ja vapaa kuin taivaan lintu, ja muutenkin kaikki hyvin...

Sitä paitsi nauroin alitajuntani pitäneen huolta, että olen valmis lomalle... kävin lauantaina ostamassa vihdoin itselleni digikameran sekä kannettavalleni laukun (nettiliittymäni on mokkula). Lisäksi ostin mp3-soittimen ja uuden puhelimen ja autoon uuden mankan. Mukavaa lomamusaa on tullut osteltua tässä viime viikoina useampi levy. Ja tänään olen käynyt kampaajalla. Puuttuuko mielestänne jotain oleellista...? ;D

KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ......
Onnellinen ja vapaa olotila. :D

Aihetta masentua?

Tilannekatsaus.

Treffiprofiili Suomi24:ssa ollut noin 11 kuukautta.
Paljon kirjoittelua ja ajatusten vaihtoa, muutama puhelu.
Jokunen suora ehdotus.
Yhden kanssa tapailtu muutaman kerran, kunnes tajuttu, että se vitsi yhdeksästä persoonasta ei ollutkaan vitsi, ja että ne kaikki yhdeksän taitavat tapailla eri naisia. Samaan aikaan.
Yhden kanssa tapailtu noin pari kuukautta ja todettu molemmin puolin, että pariksi meitä ei sittenkään ole tarkoitettu, mutta säilytty kavereina. :D

Kaikkiaan treffeillä käyty tänä aikana 9 (vai olenkohan mä jo unohtanut jonkun...?) herran kanssa. Ei oikeastaan mitään sen suurempaa valittamista, ulkoisesti ihan ok ja fiksuja kavereita. Ei vaan kipinän hitustakaan tai atomin puolikasta.

Alan olla vähän väsynyt ko. touhuun. Mistähän löytäisin sen ihanan ihmisen?

Alan epäillä...

...että mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa... En nimittäin ole jaksanut innostua edes alennusmyynneistä. Ja olen jo 2 kertaa itseni kaupoille raahannut (ja jättänyt jumpat väliin) ja tullut kotiin ilman ostoksia, väsyneenä ja tylsistyneenä. Tänään jopa erittäin kiukkuisena.

Vai olisiko vain niin, että mä olen loman tarpeessa? Että 5 kk työttömänä ja 4 vk töissä saa ihmisen näin puhki? -Ja siihen sivuun ehkä se, että toukokuun alun jälkeen (tunnustan... en uskaltanut tarkistaa huhtikuun tilannetta...raukkis) olen ollut joka viikko vähintään yhtenä päivänä päissäni ja jossain riekkumassa.

Alkaako turnauskestävyyteni muka olla lopussa????
Aloittelijamaista pelleilyä. Häpeän.

Mulla on siivet!

Olo on ollut ihan älyttömän posiviinen, ylitsepursuavan energinen ja euforinen jo muutaman päivän. Edes se, että en ole saanut seksiä AIVAN LIIAN PITKÄÄN AIKAAN (en uskalla laskea) ei ole ketuttanut... Lääkitys kohdallaan... :D
Mutta on ollut niin ihanan kesäisiä päiviä ja maanantaina saamani puhelinsoitto... ensi maanantaina alkaa työt!!! (Johan tässä on 5 kuukautta "lomailtu")

Eilen kävin ystäväni kanssa ulkoiluttamassa heidän koiraansa ja hän puki sanoiksi olotilani
"näyttää siltä, että sulle on kasvaneet siivet selkään" :D

RÄP RÄP.
=D

Ja mitä?

Tiedoksi vaan, että naisten massajuoksutapahtumat ovat selvästi mun epämukavuusalueella. Ja jonkun Sarasvuon on ihan turha tulla kertoon mulle, miten epämukavuusalueelle siirtyminen kehittää mua...

Ja mitä tulee yhtään mihinkään muuhun, niin menkää lukemaan tammikuun kirjoitukset. Here we go again.

Mä lähden nyt hakkaan tyhmää päätäni tiiliseinään.

10 niksiä, miten tulet vihaiseksi ja lihavaksi

1. Nuku epäsäännöllisesti ja liian vähän.
2. Syö jättiateria myöhään illalla.
3. Syö yöllä.
4. Jätä aamiainen väliin.
5. Jätä muitakin aterioita väliin siinä toivossa, että poltat rasvavarastojasi.
6. Napostele jatkuvasti.
7. Syö epäsäännöllisesti.
8. Älä vastusta kiusausta syödä tavallista enemmän syksyllä (elimistömme on ohjelmoitu varastoimaan rasvaa talven varalle).
9. Huolehdi, että syöt joka päivä enemmän kuin kulutat
10. Vältä liikuntaa.
(kopsattu tuuli.netistä)

Mä osaan jo sen, miten tullaan vihaiseksi. Nyt aloitellaan sitä lihavaksi -osioo.

Matinsalon saitti on muutenkin kivajamukava (treeni ja ravinto -osio siis)

Plim plom

Mitä hittoa?
Mun autoradiosoitin on tässä parin viikon aikana jäänyt useammankin kerran päivässä NRJ:lle?! Onko purkkapopissa nyt joku biittejä meikäläisen makuun -aalto, soittaako änärjii kevään kunniaksi oikeasti hyviä biisejä vai onko musta tullut jotain.. joku... öö.. iloinen?


ps. Tehkää mulle jotain vakavaa, jos joskus myönnän kuuntelevani vapaaehtoisesti Radio Aallon rentouttavia keskusteluohjelmia. Tällä hetkellä ne kävis vielä kaasukammiohoidosta meikäläiselle.

Kännykkä, tuo paholaisen keksintö

Ottakaa se pois multa!
Viekää pois, heittäkää syvään kuoppaan ja kaatakaa sementtiä päälle.

Tavoitteita elämässä: lähivuosina sairaseläkkeelle kännykkäriippuvuudesta.

edelleen järkyttynyt

Vapusta on mennyt jo viikko, ja mä olen edelleen järkyttynyt kuulemastani.

Vajaa kolmekymppinen nainen kertoi teeskenneensä orgasmit aina ja kaikkien kanssa ennen nykyistän miestään -ja alkuun hänenkin kanssaan. Ja tämä ja toinen nainen eivät myöskään "saa suutansa auki" sanoakseen, jos jokin, jota kumppani tekee, ei tunnu hyvältä -tai suoraan sanottuna sattuu.

Oikeesti.
En voi käsittää. Mä olen nyt viikon miettinyt ja pohtinut, ja en vieläkään ole keksinyt YHDEN AINUTTA SYYTÄ -edes puolikasta, miksi orgasmi pitäisi feikata. Tai varsinkin, ettei sano, jos sattuu.

Seksinhän pitäisi olla nautinto. Molemmille. Se ei ole keino palkita, kiristää, rankaista tai mitään muutakaan. (Valitettavasti sitä tosin myös niin väärin käytetään.) Molempien pitäisi osata kertoa toisilleen mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, mistä tykkää ja missä menee raja. Varsinkin parisuhteessa -satunnaisissa seikkailussa sallittakkoon tarvittaessa poikkeuksia. Mutta nautintoa ja tasa-arvoisesti, huomioiden, arvostaen. Ei alistuen miellyttämään, kärsimään, tai mitään muutakaan.

Pitikö mun tästäkin nyt saada yksi ahdistuksen aihe lisää...
Hyvät kanssasisaret. Ettehän sorru moiseen toimintaan!?! Pyydän nöyrimmästi.

Olen kokenut Velaistumisen

Tänään kerroin eräälle ihmiselle olevani vela. (Ja juu, selitin termin taustan ja merkityksen.)
Kommentti jonka sain, avasi silmäni ja ymmärsin VELa:n perimmäisen merkityksen.

"Sitä että mä oon vela, ei kunnioiteta."
"Kyllä mä kunnioitan. Ja ymmärrän. Nyt tuossa elämäntilanteessa se on ihan ymmärrettävää. Mutta..."
"Eipäs! Vaan juuri sitä mä tarkotan; vapaaehtoisesti! Ei jonkun takia."

Keskustelu jäi siihen. (Ihme?!)

Mutta sitten todellakin vasta itsekin tajusin. Siis vela riippumatta elämäntilanteesta, iästä jne. selityksistä.

Siis ei olosuhteiden pakosta, vaan vapaaehtoisesti.

Kesän lähentyessä

Aurinko paistaa. Kevät etenee.
Hormoonit hyrräävät ja tunnen olevani elossa.

Odotan innolla, että pääsen kulkemaan pitkin kesäisiä öitä ja nauttimaan niiden huumaavasta tuoksusta. Kahlata järveen, pulahtaa sen viilentävään veteen uimaan. Istua rentona saunan jälkeen terassilla nauttien auringonlaskusta ja lempeästä kesätuulesta ihollani. Tuijotella tuleen nuotion äärellä. Kiivetä korkealle kalliolle ja halata sen päällä kasvavia mäntyjä.

Ja sittenkin... Olo on jotenkin tyhjä.
En haluaisi kokea sitä kaikkea yksin.

Vieroitus II

Jep flash back - miten musta tuntuu, että olen jo aiemmin kerran kertonut, että tänään tulee 10 päivää ilman? We'll here we are again.

Luulin jo (taas) olevani vahvoilla. Itse asiassa olinkin, kunnes luin täällä vanhoja viestejä. Ajattelin, että ne helpottavat päätöksen pitämistä. Mutta ei, nähtävästi mä kaipaan tasaista päähänpotkintaa, sillä vaikutus oli lähes päinvastainen.

Pysyn kuitenkin vahvana. Toivottavasti.

Tajuttomana on ihan jees olo

Nukuttuani taas iltakahdeksasta aamukymmeneeen, totesin aamupäivällä, että tämä tälläinen elämä on kyllä ihan paskaa.
Missä ihmeen vaiheessa mä muka oon sanonut haluavani ehdottomasti elää valkoisen länsimaisen naisen elämää? Ja vieläpä vain muutamia (näkyviä ja näkymättömiä) poikkeuksia lukuunottamatta kohtuullisen konservatiivista ja (modernien) normien mukaista sellaista?

Rehellisesti ajatellen, jos mulle olis laitettu joku perkeleen pitkä lista ranskalaisilla viivoilla kaikista vaihtoehdoista, mitä omaan soppaansa heittelis, niin kuka olisi valinnut just nää jutut mitä mun ympärillä nyt pyörii...? Kyllä aiva julmetun mielikuvitukseton tyyppi on täytynyt sen kokin olla.
Niin mielikuvitukseton, että ehkä onkin ansainnut justaansa tän puuron, eikä yhtään enempää.

Mun ei pitäis ajatella, se ei sovi mulle.

Eikä nähdä (sellaisia youknow) unia, joista herää reaalimaailmasta johtuvaan uskomattomaan vitutukseen.

Aamun aakkoset, miltä musta tuntuu

a niin kuin ahdistus
A niin kuin AHDISTUS
A niin kuin AHDISTUS

Millä tän kaiken ylimääräisen aineksen saa päästä ja sydämestä pois? Vinkkejä?
Pitääkö porata kalloon reikä ja ottaa imuri käyttöön?

Turha kuvitella, että pysyisi tekemään järkeviä ratkaisuja -saati edes ajattelemaan- kun ne pään pienet pururadat, joilla ajatusten pitäisi juosta, ovat täynnä kuin Finlandia-hiihdon ladut. Mä tarvin tilaa mun ajatuksille! Mulle! Minä! Mun pitäis tehdä päätöksiä. Harkita asioita monilta kanteilta, puntaroida ja sitten tehdä päätös ja toimintasuunnitelmat...

b niin kuin braindeath
c niin kuin centin arvoinen
d niin kuin dissaa itseään täysin
e niin kuin ei jaksa tätä enää itsekään...

Muuttuisikohan kaikki valoisammaksi, jos ottaisin pienet unet ja heräisin päivään uudestaan...?

Moro

Mä ajattelin nyt sanoo moi, kun olen saanut kutsun liittyä joukkoonne…. eli ”MOI”

…Yritän samalla päästä selville miten tätä nykytekniikan ihmettä käytetään… Tässä kohtaa lainaus huhtikuun horoskoopista os. www.astro.fi ”Valtava tekninen kehitysbuumi jatkuu kaikilla sektoreilla ja vaatii ihmiseltä aina vaan suurempaa sopeutumiskykyä.”
Hitto. Ja mä kun en jaksais muutenkaan tässä kohtaa yhtään mitään…

Muuta minusta:

Terveydenhoitaja testasi lasten kuuloa kuiskaamalla korvaan sanan.
Minulle hän kuiskasi ”sika”.
Minä siihen että ”Ite oot!”
Siitä tämä röhkiminen alkoi…

Vettä sataa, mutta ei anneta sen haitata

Ei mulla sitten muuta :D

Riittävän kauan kun rimpuilee, sitä pääsee irti.
Epäilemättä takapakkeja on odotettavissa, mutta nyt ei tunnu siltä.

Tästä on hyvä jatkaa!

Lapioidaan paskaa

Ja lapioitava ei lopu koskaan!

Mä olen just ihan täysin valmis irtisanomaan itseni.
Pääsiäisen kunniaksi tuli torstaina paskaa niskaan niin paljon, että koko 4 päivän loma meni vituiksi.
- Ja sama fiilis jatkuu...

Koska sitä oppii...

...että välillä on parempi olla ihan hiljaa... Nyt on viime aikoina päässyt suusta sellasia sammakoita, että ympäristö on kohta täynnä rupikonnia. Ei tästä prisessaa saa, vaikka ruusunledissä kylvettäis. Jos rakastaa ryömiä metsässä korvia myöden mudassa, kaahata moottoripyörällä, koheltaa mönkijällä ja on ylpeä jokaisesta mustelmasta ja ruvesta, joita matkan varrella on kertynyt, on kai turha odottaa, että olisin joku people person. Sillon kun on korviaan myöden mudassa, on parempi pitää se suu kiinni. Harmi vaan kun ne prinssit tuppaavat haluamaan niitä prinsessoja, joita saavat kantaa kuralammikoiden yli. Mutta ehkä musta onkin parempi pysyä kaukana, oon kuitenkin sen verran jäätävä tapaus, että Suomen talvikin johtuu kuulemma meikäläisestä. Tosin oletettavasti kuitenkin lämpiämään päin, jos kasvihuoneilmiöön on uskominen.

Retkahdus

Jep.

Voidaan aloittaa laskeminen taas nollasta. Hitto kun iänlaskun saisi jotenkin pysäytettyä yhtä simppelisti :D

Vieroitus

Tänään olen ollut irti 10 päivää.
- Ylämäkiä ja alamäkiä, mutta suunta ei ole vaihtunut.

" Kyllä sun taitaa olla pakko panna sitä. Tee se ja kato miltä sit tuntuu, eihän sitä tiiä vaikka saisit sen tyypin sillä pois systeemistäs."

Jep, tätäkin yritin. Mutta toinen osapuoli ei ilmestynyt paikalle.
No joo, ehkä mä ehdotin vain lasillista ja baarissa, joten se ei kai ollut niin kiinnostava tarjous, että olisi kannattanut suostua.

Mitä tästä opittiin? Kysy suoraan, että onnistuisiko seksi perjantaina?

Tuplaepäonnistuminen - tyyppi on vielä systeemissä, enkä saanut seksiäkään :D

****ttaa

Hyi hitto mikä olo. (Onko miehillä aina näin vaikeaa?)

Taas on siis se aika, että pitäis lukita itsensä tilaan jossa ei ole sosiaalista elämää. Kotio koppaan maate tai tekemään yksin jotain hyvin intensiivistä toimintaa, joka vaatii aivot ja kädet 100% käyttöön.
Ei missään nimessä töihin tai luennolle. Ei edes treeneihin jos siellä on muita ihmisiä.
Ripauksella alkoholia voisi nyt saada aikaan uskomattomia ihmissuhdekatastrofeja.

Nyt meinaan kelpais kaikki kaksjalkaiset potkukelkasta lähtien.

ottaa aivoon omat (enne)unet

Ihmisen unitajunta on evoluution aikana kehittynyt eräänlaiseksi uhkasimulaattoriksi. Sen avulla me harjoittelemme öisin turvallisesti sitä, miten kohdata todellisia vaaroja päivisin, väittää akatemiatutkija Antti Revonsuo Turun yliopistosta.

Minä en halua tohon simulaattoriin. En, en, en ja en. Miksei mulla ole mitään sananvaltaa tässä(kään) asiassa?
Mun harjoittelusta ei ole hitonkaan hyötyä, teen justaansa tasan tarkkaan ne samat virheet valveilla kun unessakin.
Ja sehän vituttaa silloin kaksinkertaisesti: olis pitänyt tajuta tehdä/olla tekemättä sitä ja sitä, unikin siitä jo varoitti.
Mä en mene nukkumaan enää ikinä.

Mä päätän itse omasta elämästäni

...jeah rait :(

Kuka sanoi aiemmin, että kyllä sitä itse pystyy päättämään keneen rakastuu? Miten?

Voi elämä, että voi olla vaikeaa rimpuilla irti ihmisestä, johon mun kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt missään nimessä edes ihastua. Päätökset on tehty, mutta niissä pysyminen ei onnistu. Jos katselisin tätä sivusta, myötähäpeä olisi pistänyt mut sulkemaan silmät jo ajat sitten.

Miten helvetissä sitä suunnittelee ehdottavansa tapaamista, jos haluaa toisesta irti? Vai yritänkö mä alitajuntaisesti ottaa niin monta kertaa "turpaani", että minäkin ymmärrän tän kuvion mahdottomuuden.

Niin kauan, kun mä tanssin tätä marionettidiskoa, mulla ei ole mitään mahdollisuutta yrittää rakentaa mitään muuta. Ja mä haluan päästä eteenpäin - tai taaksepäin, suunnalla ei ole merkitystä, pääasia olisi liike!

wehei

Tuhannen kävijän raja rikki!

vitutti

Olin jo ihan varma, että mun koko elämä sucks.
Mulla on siis säälittävät kolme asiaa joiden ympärillä kaikki pyörii. Ja nekin niin tavista kun voi olla.
Mä luulen eroavani niin julmetun paljon perheenäideistä, mutta miten senkin nyt sitten ottaa.
Ehkä sen verran eroan, että kärsin tästä tyhjänpäiväisestä elämästä enkä usko tän olevan sitä mitä haluan/voisin saada.
Mutta se jokin elämää suurempi. Huoh niin.
Pitäis unohtaa se, päästä yli, luovuttaa, antaa mennä.
Tuhota ne päässä pyörineet muistojen musiikkivideot.
[tähän väliin paljon kirosanoja]

Mutta sitten leimasin kellokortin ja vitutus väheni 80%.
Eli palasi normaalille tasolle.

tekee mieli jotain,

muttei millään keksi, että mitä.

Kaikkee on kokeiltu. Liikuntaa, nukkumista, ulkoilua, syömistä -myös makean, rakkaita harrastuksia ja tupakan polttoa. Ja juu --sitäkin, oman käden kautta. On siis fyysistä toimintaa ja henkisiä onnistumisen elämyksiä. Ja sosiaalista toimintaa paljon.
Mikä on?

päässä soi (repeatillä):
"Hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo mitä toivoisit
Ei koskaan enää, lupaukset vaihdetaan..."
-Stella, Lumous

Että koetetaan nyt sitten päättää...

Koskaan ei ole hyvin - mulla siis.
Mikään ei tunnu kelpaavaan, kun katsoo mun kirjoituksia. On joko liian tasaista, tai tunteiden vuoristorataa.

No nyt ei ole kumpaakaan - tosin lähinnä tuntuu siltä, että oikeasti vain lakkasin välittämästä. Heitin rukkaset naulaan, jäin selälleni makaamaan ja odottelemaan mitä tapahtuu. Kun ei vaan enää viitsi pingottaa ja yrittää. Tästä mitään tule kuitenkaan. Hassua, mutta tuo edellinen lause kuitenkin ihan positiivisessa hengessä.

Jos edes tämän päivän pystyisi hilautumaan eteenpäin näissä fiiliksissä.

Kiitos, kun sain taas valittaa :-D

Huomenta

Mitä tapahtuu kun vielä hieman unen pöpperössä tervehdit aamulla työkavereita? Olet sanomassa huomenta, mutta kesken sanan päätätkin sanoa moi: huomenta + moi = huomo = homo! Ja taas työkaverit katsoo, että ei huh-huh. Et hyvin menee!

Tuskaisen lyhyt vuorokausi

Okei, baarista ei siis löydä hyvää miestä. Mistä sitten niitä löytää (tätähän ei oo kukaan koskaan kysynyt...)? Ja jos sellaisen harvinaisuuden jostain löytää, niin mistä hemmetistä löytää aikaa selvittää onko se oikeasti hyvä mies? Aamulla lenkille, tukka putkellä töihin, töistä taas lenkille, siitä reeni kuteet niskaan ja kiireellä kentälle/valmennukseen/tms. ja illalla/yöllä kotiin aivan raatona ja nukkumaan. Ja eikun sama alusta seuraavana aamuna. Ja vihdoin kun koittaa se paljon odotettu perjantai, jolloin kalenterissa ilta näyttää vapaata, sitä on niin väsynyt koko viikon kimpoilusta, että ei jaksa edes olutta avata. Saatikka että lähtisi moista baariin saakka nauttimaan. Onko mulla edes enää toivoa?

Ja sitten kun vihdoin saa itsensä sinne ihmisten ilmoille, ilmestyy uusi ongelma. Varmaan pitäisi uskaltaa puhua vastakkaisen sukupuolen edustajalle, mikäli meinaa jotain potentiaalista joskus löytää... Kyllä niille ei niin kiinnostaville voi kertoa vaikka koko elämän kertansa. Mutta auta armias, kun silmät kiinnittyy heti baariin saapuessa johonkin adonikseen, jonka kanssa pääsee illan mittaan pitämään kunnon silmäpeliä. Ja kun toinen vihdoin saapuu juttelemaan, niin tämä neiti ottaa jalat alle ja juokse pakoon...! Mut kun mä olen niin ujo (ja tän uskoo kaikki jotka mut tuntee ;))... Ainakin kännissä. Selvinpäin miesten iskeminen on niiiiin paljon helpompaa (joulupukki, joulupukki... jouluna siis löytyi "joulupukki" kainalon lämmikeeksi baarista, selvinpäin). Uskomatonta, mutta totta.

Niin, että mitenkö menee? Kun ei mee. Eteen eikä taakse. Eikä edes sivulle. Paitsi autolla ojanpohjalle.

Korvike

Hyvinä hetkinä se tuntuu tosi hyvältä idealta. Ja helpolta toteuttaa.

Näin krapulamorkkismasennuspäivinä sitä tajuaa, miten vaikeaa korvikkeen löytäminen on. Olen ollut ehkä elämäni ensimmäisen kerran baarissa ns. haku päällä. Masentavaa, ja ilta päättyi liialliseen humalaan, jonka seurauksena kadotin laukkuni.

Jos jotain olisi pitänyt tähän ikään mennessä oppia, niin se, että baarista ei miestä löydy. Ei edes korvikkeeksi.

Sanokaa mulle, että mä olen hyvä ihminen.

Viime kokemusten perusteella

Ohjeita miehille (miksei naisillekin) jotka havittelevat housuihini.

- Muista, että minä saatan muistaa sanomasi lauseen vuosikausia tästä eteenpäin
- Muista, että saatan säästää teksti-/mailiviestisi vuosikausia tästä eteenpäin
- Kirjoita sana enää kahdella N-kirjaimella ja pelisi on pelattu
- Älä koskaan kysy miksi en pidä pitkiä hiuksia/hametta/meikkiä tms.
- Jos et saa minua nauramaan ensimmäisen tunnin sisään, unohda koko juttu
- Älä ala väittelemään kanssani tuon ensimmäisen tunnin aikana, turhista asioista koskaan
- Älä yritä saada minua rauhoittumaan
- Älä paljasta, ettet omista kunnon ulkoiluvaatteita
- Opettele taskupysäköinti ja muutamia perusasioita autoista
- Kesätyöpätkä tehtaassa ei tarkoita, että tietäisit tehdastyöstä sen mitä minä tiedän
- Pyri olemaan arvostelematta elämäntapaani negatiiviseen sävyyn
- Harrastukseni on elämäntapani
- Älä esitä älykkäämpää/tärkeämpää/hauskempaa/kokeneempaa kuin olet -huomaan sen kyllä
- Osaan härskiäkin huumoria (todennäköisesti paremmin kuin sinä), sen sijaan pikkusievä ja ikivanhat ällöttää
- Jos lääpit, varmista, että sillä on positiivinen vaikutus
- Älä syö huultani tai yritä imeä vatsani sisältöä ylös
- Fyysinen läheisyys on fyysistä, älä puhu siitä -ainakaan pyydä ääneen herranjumala
- Stressaaminen ja vitutus on normaalia, yhdy siihen tai pidä turpasi kiinni

... ja sinne itse housuihin mennään hiiiiiitaaaaasti..

Sex an' drugs an' rock'n roll

Kumpaa sitä oikeastaan on, sadisti vai masokisti, jos kiusaa itseään?

Miksi joku ihminen on sellaista huumetta, että annat pyörittää itseäsi miten vain?

Helvetin huonoja aasinsiltoja, mutta ei tässä viime aikojen tekemisten perusteella mitään aivokirurgiainesta olla muutenkaan.

Omaa kivaa

Kun muut eivät tarjoa mitään positiivista, se pitää keksiä itse - tai kopioida kaverilta.

Mä alan pitkätukkaiseksi.

Vähissä on sanottava, mutta mitä muuta voi olettaa näin lameelta elämältä?
Joo, sanokaa vaan - kettuako siinä valitat, tee sille jotain.

No hyvä, mä aloitan hiustenpidennyksestä.

Vauva-askelilla paranemiseen.


No joo joo, se laittoi viestiä... Lameekin elämä tuntuu pilkahdukselta. How sad is that?

Syyt ja seuraukset

Haluan uskoa olevani jälleen kykeneväinen suhteelliseen kirkkaaseen ajatteluun.

Tieto lisää tuskaa.

Miksi ylipäätään järjestin itselleni draamaa? Mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään lapsellisesti, päämäärättömästi ja järkyttävän nolosti?

Ei taida olla ihan perustat kunnossa? Lienee parasta käynnistää kotipesän desinfiointi. Mitä se sitten tarkoittaakin. Sitä vain niin mielellään työntäisi päänsä pensaaseen ja pitäytyisi tutussa ja turvallisessa.

- Vähän niin kuin käyttäisi kulahtaneita fraaseja ihan sikana.

no oho, v***u oho

Maailmassa on yli 6 miljardia ihmistä.

Euroopassa 690 miljoonaa.
Suomessa 5 300 367.
Suomessa on 17,1 asukasta maapinta-alan neliökilometriä kohden.

Perheväestön osuus Suomessa on 76,6 %.

Siitä vois sitten laskea, että kuinka saatanan monta vapaata (ei-varattua) ihmistä pitäis olla tarjolla. Ja sitten miettiä näin morning afterinä, että onko polygamia sittenkin nykypäivän länsimaisessa kristillisessä kulttuurissa yleisempää kuin jollain mormoneilla tai muslimeilla.

Tässä vielä ajatus valaisemaan päivääsi:
Toisin kuin polygynia, polyandria on tabu.
Kuitenkin yhden lapsen politiikka on lisännyt miesten määrää suhteessa naisiin, ja se voi vaikuttaa tilanteen muuttumiseen.
- Wikipedia

Katastrofejahan mä taisin jo kaivatakin.

Ei kerrassaan yhtään mitään

Mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu miltään.
En kaipaa kipua, epätoivoa, hämmennystä tms. mutta JOTAIN.

Kyseessä ei ole se epätoivoisen tyhjä tunne, vaan yksinkertainen mitäänsanomattomuus.

Mun elämä on laimeeta.

Barometriä

Mikä fiilis? (1-5)
Mikä muuttuja-asteikko?

- V*tutus 4
- Periksiantaminen 4,5
- Alavireisyys 4
- Yleinen fiilis 3,5

Mitä tää kertoo? Että mulla ei ole hajuakaan mitä mä haluan?

Onkeenottamista

Eilen oli hyvä päivä.
Tänään on toivottavasti hyvä päivä.

Pientä odottelua, notta kuuluuko mitään, ottaako yhteyttä. Yllättävää kyllä, se ei tunnu ahdistavalta. Jos tästä pääsee näin helposti yli, tää ei voinut olla vakavaa. Vai?

Onkeenottamista:
- aloitan uusvanhan harrastuksen

Tyhmätyhmätyhmä

Jep, eilinen kahden kaljan jälkeinen heikkous kostautui tänään.

Ainoa, milloin on hyvä olla, on kun juoksee. Valitettavasti mä en vaan ole mikään Forrest f*cking Gump.

Mä alan uskoa, että se tasainen kahdeksasta neljään ja lauantaisin saunan jälkeen seksiä -scene sopi mulle paremmin. Tunteet on perkeleen yliarvostettua, 11 kertaa 10:stä ne sattuu. Kuka saatana sitä kaipaa?

Noin.

Epäsuhde lakkautettu.
Siivous aloitettu ja deadline sille asetettu.
Mitäs si?

Ei mitään.

Kevään tulo hirvittää

Niin se vaan on, että lääkitys ei ole kohdallaan.

Missään ei ole hohtoa. Ei mitään mikä innostaisi, mitä odottaisi, mihin panostaa. Pelkkää yököttävän pakollista ja suoraan sanottuna aivavvitun nihkeetä. Kaikki on supermegaextra blah.
Ei ollenkaan aaltoja, vaan sellasta peilityyntä johon ei saa puhaltamallakaan värettä. Taitaa olla jäässä.

Olis mullekin tulossa perheenlisäystä, MM-kilpailut, muutto, rakkaus tai muu katastrofi. Mut ei, mun pitäis selviytyä minimaalisen epäsuhteeni lakkauttamisesta, koska se on blah. Hyväksyä olevani paska viime aikojen mielenkiintoisimmassa projektissa ja jättää se sikseen. Ja kursia konkreettista elämää kasaan. Voi kuinka kivaa ja mukavaa.
Tulkaa joku ja räjäyttäkää koko paska!!!

Ja kohta tulee kevät, aurinko ja hymyilypakko.