Tänään kerroin eräälle ihmiselle olevani vela. (Ja juu, selitin termin taustan ja merkityksen.)
Kommentti jonka sain, avasi silmäni ja ymmärsin VELa:n perimmäisen merkityksen.
"Sitä että mä oon vela, ei kunnioiteta."
"Kyllä mä kunnioitan. Ja ymmärrän. Nyt tuossa elämäntilanteessa se on ihan ymmärrettävää. Mutta..."
"Eipäs! Vaan juuri sitä mä tarkotan; vapaaehtoisesti! Ei jonkun takia."
Keskustelu jäi siihen. (Ihme?!)
Mutta sitten todellakin vasta itsekin tajusin. Siis vela riippumatta elämäntilanteesta, iästä jne. selityksistä.
Siis ei olosuhteiden pakosta, vaan vapaaehtoisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti