vitutti

Olin jo ihan varma, että mun koko elämä sucks.
Mulla on siis säälittävät kolme asiaa joiden ympärillä kaikki pyörii. Ja nekin niin tavista kun voi olla.
Mä luulen eroavani niin julmetun paljon perheenäideistä, mutta miten senkin nyt sitten ottaa.
Ehkä sen verran eroan, että kärsin tästä tyhjänpäiväisestä elämästä enkä usko tän olevan sitä mitä haluan/voisin saada.
Mutta se jokin elämää suurempi. Huoh niin.
Pitäis unohtaa se, päästä yli, luovuttaa, antaa mennä.
Tuhota ne päässä pyörineet muistojen musiikkivideot.
[tähän väliin paljon kirosanoja]

Mutta sitten leimasin kellokortin ja vitutus väheni 80%.
Eli palasi normaalille tasolle.

tekee mieli jotain,

muttei millään keksi, että mitä.

Kaikkee on kokeiltu. Liikuntaa, nukkumista, ulkoilua, syömistä -myös makean, rakkaita harrastuksia ja tupakan polttoa. Ja juu --sitäkin, oman käden kautta. On siis fyysistä toimintaa ja henkisiä onnistumisen elämyksiä. Ja sosiaalista toimintaa paljon.
Mikä on?

päässä soi (repeatillä):
"Hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo mitä toivoisit
Ei koskaan enää, lupaukset vaihdetaan..."
-Stella, Lumous

Että koetetaan nyt sitten päättää...

Koskaan ei ole hyvin - mulla siis.
Mikään ei tunnu kelpaavaan, kun katsoo mun kirjoituksia. On joko liian tasaista, tai tunteiden vuoristorataa.

No nyt ei ole kumpaakaan - tosin lähinnä tuntuu siltä, että oikeasti vain lakkasin välittämästä. Heitin rukkaset naulaan, jäin selälleni makaamaan ja odottelemaan mitä tapahtuu. Kun ei vaan enää viitsi pingottaa ja yrittää. Tästä mitään tule kuitenkaan. Hassua, mutta tuo edellinen lause kuitenkin ihan positiivisessa hengessä.

Jos edes tämän päivän pystyisi hilautumaan eteenpäin näissä fiiliksissä.

Kiitos, kun sain taas valittaa :-D

Huomenta

Mitä tapahtuu kun vielä hieman unen pöpperössä tervehdit aamulla työkavereita? Olet sanomassa huomenta, mutta kesken sanan päätätkin sanoa moi: huomenta + moi = huomo = homo! Ja taas työkaverit katsoo, että ei huh-huh. Et hyvin menee!

Tuskaisen lyhyt vuorokausi

Okei, baarista ei siis löydä hyvää miestä. Mistä sitten niitä löytää (tätähän ei oo kukaan koskaan kysynyt...)? Ja jos sellaisen harvinaisuuden jostain löytää, niin mistä hemmetistä löytää aikaa selvittää onko se oikeasti hyvä mies? Aamulla lenkille, tukka putkellä töihin, töistä taas lenkille, siitä reeni kuteet niskaan ja kiireellä kentälle/valmennukseen/tms. ja illalla/yöllä kotiin aivan raatona ja nukkumaan. Ja eikun sama alusta seuraavana aamuna. Ja vihdoin kun koittaa se paljon odotettu perjantai, jolloin kalenterissa ilta näyttää vapaata, sitä on niin väsynyt koko viikon kimpoilusta, että ei jaksa edes olutta avata. Saatikka että lähtisi moista baariin saakka nauttimaan. Onko mulla edes enää toivoa?

Ja sitten kun vihdoin saa itsensä sinne ihmisten ilmoille, ilmestyy uusi ongelma. Varmaan pitäisi uskaltaa puhua vastakkaisen sukupuolen edustajalle, mikäli meinaa jotain potentiaalista joskus löytää... Kyllä niille ei niin kiinnostaville voi kertoa vaikka koko elämän kertansa. Mutta auta armias, kun silmät kiinnittyy heti baariin saapuessa johonkin adonikseen, jonka kanssa pääsee illan mittaan pitämään kunnon silmäpeliä. Ja kun toinen vihdoin saapuu juttelemaan, niin tämä neiti ottaa jalat alle ja juokse pakoon...! Mut kun mä olen niin ujo (ja tän uskoo kaikki jotka mut tuntee ;))... Ainakin kännissä. Selvinpäin miesten iskeminen on niiiiin paljon helpompaa (joulupukki, joulupukki... jouluna siis löytyi "joulupukki" kainalon lämmikeeksi baarista, selvinpäin). Uskomatonta, mutta totta.

Niin, että mitenkö menee? Kun ei mee. Eteen eikä taakse. Eikä edes sivulle. Paitsi autolla ojanpohjalle.

Korvike

Hyvinä hetkinä se tuntuu tosi hyvältä idealta. Ja helpolta toteuttaa.

Näin krapulamorkkismasennuspäivinä sitä tajuaa, miten vaikeaa korvikkeen löytäminen on. Olen ollut ehkä elämäni ensimmäisen kerran baarissa ns. haku päällä. Masentavaa, ja ilta päättyi liialliseen humalaan, jonka seurauksena kadotin laukkuni.

Jos jotain olisi pitänyt tähän ikään mennessä oppia, niin se, että baarista ei miestä löydy. Ei edes korvikkeeksi.

Sanokaa mulle, että mä olen hyvä ihminen.

Viime kokemusten perusteella

Ohjeita miehille (miksei naisillekin) jotka havittelevat housuihini.

- Muista, että minä saatan muistaa sanomasi lauseen vuosikausia tästä eteenpäin
- Muista, että saatan säästää teksti-/mailiviestisi vuosikausia tästä eteenpäin
- Kirjoita sana enää kahdella N-kirjaimella ja pelisi on pelattu
- Älä koskaan kysy miksi en pidä pitkiä hiuksia/hametta/meikkiä tms.
- Jos et saa minua nauramaan ensimmäisen tunnin sisään, unohda koko juttu
- Älä ala väittelemään kanssani tuon ensimmäisen tunnin aikana, turhista asioista koskaan
- Älä yritä saada minua rauhoittumaan
- Älä paljasta, ettet omista kunnon ulkoiluvaatteita
- Opettele taskupysäköinti ja muutamia perusasioita autoista
- Kesätyöpätkä tehtaassa ei tarkoita, että tietäisit tehdastyöstä sen mitä minä tiedän
- Pyri olemaan arvostelematta elämäntapaani negatiiviseen sävyyn
- Harrastukseni on elämäntapani
- Älä esitä älykkäämpää/tärkeämpää/hauskempaa/kokeneempaa kuin olet -huomaan sen kyllä
- Osaan härskiäkin huumoria (todennäköisesti paremmin kuin sinä), sen sijaan pikkusievä ja ikivanhat ällöttää
- Jos lääpit, varmista, että sillä on positiivinen vaikutus
- Älä syö huultani tai yritä imeä vatsani sisältöä ylös
- Fyysinen läheisyys on fyysistä, älä puhu siitä -ainakaan pyydä ääneen herranjumala
- Stressaaminen ja vitutus on normaalia, yhdy siihen tai pidä turpasi kiinni

... ja sinne itse housuihin mennään hiiiiiitaaaaasti..

Sex an' drugs an' rock'n roll

Kumpaa sitä oikeastaan on, sadisti vai masokisti, jos kiusaa itseään?

Miksi joku ihminen on sellaista huumetta, että annat pyörittää itseäsi miten vain?

Helvetin huonoja aasinsiltoja, mutta ei tässä viime aikojen tekemisten perusteella mitään aivokirurgiainesta olla muutenkaan.