Kesän lähentyessä

Aurinko paistaa. Kevät etenee.
Hormoonit hyrräävät ja tunnen olevani elossa.

Odotan innolla, että pääsen kulkemaan pitkin kesäisiä öitä ja nauttimaan niiden huumaavasta tuoksusta. Kahlata järveen, pulahtaa sen viilentävään veteen uimaan. Istua rentona saunan jälkeen terassilla nauttien auringonlaskusta ja lempeästä kesätuulesta ihollani. Tuijotella tuleen nuotion äärellä. Kiivetä korkealle kalliolle ja halata sen päällä kasvavia mäntyjä.

Ja sittenkin... Olo on jotenkin tyhjä.
En haluaisi kokea sitä kaikkea yksin.

Vieroitus II

Jep flash back - miten musta tuntuu, että olen jo aiemmin kerran kertonut, että tänään tulee 10 päivää ilman? We'll here we are again.

Luulin jo (taas) olevani vahvoilla. Itse asiassa olinkin, kunnes luin täällä vanhoja viestejä. Ajattelin, että ne helpottavat päätöksen pitämistä. Mutta ei, nähtävästi mä kaipaan tasaista päähänpotkintaa, sillä vaikutus oli lähes päinvastainen.

Pysyn kuitenkin vahvana. Toivottavasti.

Tajuttomana on ihan jees olo

Nukuttuani taas iltakahdeksasta aamukymmeneeen, totesin aamupäivällä, että tämä tälläinen elämä on kyllä ihan paskaa.
Missä ihmeen vaiheessa mä muka oon sanonut haluavani ehdottomasti elää valkoisen länsimaisen naisen elämää? Ja vieläpä vain muutamia (näkyviä ja näkymättömiä) poikkeuksia lukuunottamatta kohtuullisen konservatiivista ja (modernien) normien mukaista sellaista?

Rehellisesti ajatellen, jos mulle olis laitettu joku perkeleen pitkä lista ranskalaisilla viivoilla kaikista vaihtoehdoista, mitä omaan soppaansa heittelis, niin kuka olisi valinnut just nää jutut mitä mun ympärillä nyt pyörii...? Kyllä aiva julmetun mielikuvitukseton tyyppi on täytynyt sen kokin olla.
Niin mielikuvitukseton, että ehkä onkin ansainnut justaansa tän puuron, eikä yhtään enempää.

Mun ei pitäis ajatella, se ei sovi mulle.

Eikä nähdä (sellaisia youknow) unia, joista herää reaalimaailmasta johtuvaan uskomattomaan vitutukseen.

Aamun aakkoset, miltä musta tuntuu

a niin kuin ahdistus
A niin kuin AHDISTUS
A niin kuin AHDISTUS

Millä tän kaiken ylimääräisen aineksen saa päästä ja sydämestä pois? Vinkkejä?
Pitääkö porata kalloon reikä ja ottaa imuri käyttöön?

Turha kuvitella, että pysyisi tekemään järkeviä ratkaisuja -saati edes ajattelemaan- kun ne pään pienet pururadat, joilla ajatusten pitäisi juosta, ovat täynnä kuin Finlandia-hiihdon ladut. Mä tarvin tilaa mun ajatuksille! Mulle! Minä! Mun pitäis tehdä päätöksiä. Harkita asioita monilta kanteilta, puntaroida ja sitten tehdä päätös ja toimintasuunnitelmat...

b niin kuin braindeath
c niin kuin centin arvoinen
d niin kuin dissaa itseään täysin
e niin kuin ei jaksa tätä enää itsekään...

Muuttuisikohan kaikki valoisammaksi, jos ottaisin pienet unet ja heräisin päivään uudestaan...?

Moro

Mä ajattelin nyt sanoo moi, kun olen saanut kutsun liittyä joukkoonne…. eli ”MOI”

…Yritän samalla päästä selville miten tätä nykytekniikan ihmettä käytetään… Tässä kohtaa lainaus huhtikuun horoskoopista os. www.astro.fi ”Valtava tekninen kehitysbuumi jatkuu kaikilla sektoreilla ja vaatii ihmiseltä aina vaan suurempaa sopeutumiskykyä.”
Hitto. Ja mä kun en jaksais muutenkaan tässä kohtaa yhtään mitään…

Muuta minusta:

Terveydenhoitaja testasi lasten kuuloa kuiskaamalla korvaan sanan.
Minulle hän kuiskasi ”sika”.
Minä siihen että ”Ite oot!”
Siitä tämä röhkiminen alkoi…

Vettä sataa, mutta ei anneta sen haitata

Ei mulla sitten muuta :D

Riittävän kauan kun rimpuilee, sitä pääsee irti.
Epäilemättä takapakkeja on odotettavissa, mutta nyt ei tunnu siltä.

Tästä on hyvä jatkaa!