Aurinko paistaa. Kevät etenee.
Hormoonit hyrräävät ja tunnen olevani elossa.
Odotan innolla, että pääsen kulkemaan pitkin kesäisiä öitä ja nauttimaan niiden huumaavasta tuoksusta. Kahlata järveen, pulahtaa sen viilentävään veteen uimaan. Istua rentona saunan jälkeen terassilla nauttien auringonlaskusta ja lempeästä kesätuulesta ihollani. Tuijotella tuleen nuotion äärellä. Kiivetä korkealle kalliolle ja halata sen päällä kasvavia mäntyjä.
Ja sittenkin... Olo on jotenkin tyhjä.
En haluaisi kokea sitä kaikkea yksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti