Koska sitä oppii...

...että välillä on parempi olla ihan hiljaa... Nyt on viime aikoina päässyt suusta sellasia sammakoita, että ympäristö on kohta täynnä rupikonnia. Ei tästä prisessaa saa, vaikka ruusunledissä kylvettäis. Jos rakastaa ryömiä metsässä korvia myöden mudassa, kaahata moottoripyörällä, koheltaa mönkijällä ja on ylpeä jokaisesta mustelmasta ja ruvesta, joita matkan varrella on kertynyt, on kai turha odottaa, että olisin joku people person. Sillon kun on korviaan myöden mudassa, on parempi pitää se suu kiinni. Harmi vaan kun ne prinssit tuppaavat haluamaan niitä prinsessoja, joita saavat kantaa kuralammikoiden yli. Mutta ehkä musta onkin parempi pysyä kaukana, oon kuitenkin sen verran jäätävä tapaus, että Suomen talvikin johtuu kuulemma meikäläisestä. Tosin oletettavasti kuitenkin lämpiämään päin, jos kasvihuoneilmiöön on uskominen.