Ihmisen unitajunta on evoluution aikana kehittynyt eräänlaiseksi uhkasimulaattoriksi. Sen avulla me harjoittelemme öisin turvallisesti sitä, miten kohdata todellisia vaaroja päivisin, väittää akatemiatutkija Antti Revonsuo Turun yliopistosta.
Minä en halua tohon simulaattoriin. En, en, en ja en. Miksei mulla ole mitään sananvaltaa tässä(kään) asiassa?
Mun harjoittelusta ei ole hitonkaan hyötyä, teen justaansa tasan tarkkaan ne samat virheet valveilla kun unessakin.
Ja sehän vituttaa silloin kaksinkertaisesti: olis pitänyt tajuta tehdä/olla tekemättä sitä ja sitä, unikin siitä jo varoitti.
Mä en mene nukkumaan enää ikinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Älä ny viitti olla tommonen...
Ne lottonumerot?
Tai jotain? Jos on kykyjä, niitä pitää käyttää. Se on vaan sääntö. ;-)
(just keksin sen itte)
Lähetä kommentti