Niin se vaan on, että lääkitys ei ole kohdallaan.
Missään ei ole hohtoa. Ei mitään mikä innostaisi, mitä odottaisi, mihin panostaa. Pelkkää yököttävän pakollista ja suoraan sanottuna aivavvitun nihkeetä. Kaikki on supermegaextra blah.
Ei ollenkaan aaltoja, vaan sellasta peilityyntä johon ei saa puhaltamallakaan värettä. Taitaa olla jäässä.
Olis mullekin tulossa perheenlisäystä, MM-kilpailut, muutto, rakkaus tai muu katastrofi. Mut ei, mun pitäis selviytyä minimaalisen epäsuhteeni lakkauttamisesta, koska se on blah. Hyväksyä olevani paska viime aikojen mielenkiintoisimmassa projektissa ja jättää se sikseen. Ja kursia konkreettista elämää kasaan. Voi kuinka kivaa ja mukavaa.
Tulkaa joku ja räjäyttäkää koko paska!!!
Ja kohta tulee kevät, aurinko ja hymyilypakko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti