...jeah rait :(
Kuka sanoi aiemmin, että kyllä sitä itse pystyy päättämään keneen rakastuu? Miten?
Voi elämä, että voi olla vaikeaa rimpuilla irti ihmisestä, johon mun kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt missään nimessä edes ihastua. Päätökset on tehty, mutta niissä pysyminen ei onnistu. Jos katselisin tätä sivusta, myötähäpeä olisi pistänyt mut sulkemaan silmät jo ajat sitten.
Miten helvetissä sitä suunnittelee ehdottavansa tapaamista, jos haluaa toisesta irti? Vai yritänkö mä alitajuntaisesti ottaa niin monta kertaa "turpaani", että minäkin ymmärrän tän kuvion mahdottomuuden.
Niin kauan, kun mä tanssin tätä marionettidiskoa, mulla ei ole mitään mahdollisuutta yrittää rakentaa mitään muuta. Ja mä haluan päästä eteenpäin - tai taaksepäin, suunnalla ei ole merkitystä, pääasia olisi liike!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä sun taitaa olla pakko panna sitä. Tee se ja kato miltä sit tuntuu, eihän sitä tiiä vaikka saisit sen tyypin sillä pois systeemistäs.
Epätodennäköistä, mutta mitä menetettävää sulla oikeestaan enää on sen tyypin suhteen?
Itsekunnioitus - meni jo ajat sitten.
Maine - no se kasvaa joka tapauksessa.
Omanarvontunto - se sulta ei lähde millään.
Sukupuolitaudittomuus - muista käyttää kumia!
HEKOTUS. Mä rakastan TOISTEN ongelmia, ne on helppoja?!
ai kato. sehän olikin bre:n kirjoitus. Mä olin ihan varma, että asialla oli ämmä. en edes katsonut kirjoittajaa..
Lähetä kommentti