Mietin mikä kannattaa ja mikä ei.

Hietamiehen Koivu ja tähti on nyt sitten kahlattu läpi.

Ei sitä omia ongelmiaan osaa pieninä nähdä. Ja parempi niin.
Mutta onhan se hyvä, että pidän verhoja kiinni epäillessäni naapurien näkevän sotkun sisällä, en ilmapommitusten pelossa.
Ja ruoka on kortilla koska en vaan osaa pitää taloudesta huolta.
Ei siksi, että se oikeasti olisi kortilla.
Pidän samoja vaatteita koska ostoksilla käyminen on ikävää.
En siksi, etteikö vaatteita olisi myytävänä.

Kymmenen vuotta sitten ystäväni kertoi olevansa onnellinen. Siitä asti olen miettinyt, että miten se on mahdollista ja miltä se tuntuu. Eikö sitä sitten ole ihan tyhjiössä?
Oikeasti onnelliset eivät juuri huutele olotilastaan.
Oikeasti onnettomatkin ovat hiljaa.
Pitäisikö huudella? Toni W. sanoo, että naamiot on meitä varten joilla on sellaiset arvet joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa.

Mutta ihmiset tahtoo niin pirun vääriä asioita.
Onko naamio-ostokset kuitenkin niitä viheliäisimpiä päähänpistoja?

Onneksi Maj Karma vastaa.

Ei sun kannata, ei kai kannata pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa.
-Maj Karma, Ukkonen