Tuskaisen lyhyt vuorokausi

Okei, baarista ei siis löydä hyvää miestä. Mistä sitten niitä löytää (tätähän ei oo kukaan koskaan kysynyt...)? Ja jos sellaisen harvinaisuuden jostain löytää, niin mistä hemmetistä löytää aikaa selvittää onko se oikeasti hyvä mies? Aamulla lenkille, tukka putkellä töihin, töistä taas lenkille, siitä reeni kuteet niskaan ja kiireellä kentälle/valmennukseen/tms. ja illalla/yöllä kotiin aivan raatona ja nukkumaan. Ja eikun sama alusta seuraavana aamuna. Ja vihdoin kun koittaa se paljon odotettu perjantai, jolloin kalenterissa ilta näyttää vapaata, sitä on niin väsynyt koko viikon kimpoilusta, että ei jaksa edes olutta avata. Saatikka että lähtisi moista baariin saakka nauttimaan. Onko mulla edes enää toivoa?

Ja sitten kun vihdoin saa itsensä sinne ihmisten ilmoille, ilmestyy uusi ongelma. Varmaan pitäisi uskaltaa puhua vastakkaisen sukupuolen edustajalle, mikäli meinaa jotain potentiaalista joskus löytää... Kyllä niille ei niin kiinnostaville voi kertoa vaikka koko elämän kertansa. Mutta auta armias, kun silmät kiinnittyy heti baariin saapuessa johonkin adonikseen, jonka kanssa pääsee illan mittaan pitämään kunnon silmäpeliä. Ja kun toinen vihdoin saapuu juttelemaan, niin tämä neiti ottaa jalat alle ja juokse pakoon...! Mut kun mä olen niin ujo (ja tän uskoo kaikki jotka mut tuntee ;))... Ainakin kännissä. Selvinpäin miesten iskeminen on niiiiin paljon helpompaa (joulupukki, joulupukki... jouluna siis löytyi "joulupukki" kainalon lämmikeeksi baarista, selvinpäin). Uskomatonta, mutta totta.

Niin, että mitenkö menee? Kun ei mee. Eteen eikä taakse. Eikä edes sivulle. Paitsi autolla ojanpohjalle.