Hyvinä hetkinä se tuntuu tosi hyvältä idealta. Ja helpolta toteuttaa.
Näin krapulamorkkismasennuspäivinä sitä tajuaa, miten vaikeaa korvikkeen löytäminen on. Olen ollut ehkä elämäni ensimmäisen kerran baarissa ns. haku päällä. Masentavaa, ja ilta päättyi liialliseen humalaan, jonka seurauksena kadotin laukkuni.
Jos jotain olisi pitänyt tähän ikään mennessä oppia, niin se, että baarista ei miestä löydy. Ei edes korvikkeeksi.
Sanokaa mulle, että mä olen hyvä ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oletolet. Tottakai. Vähän vaan hukassa, niinku me muutki.
Ikskjuusmii baitövei, mä taidan olla löytänyt baarista melki kaikki mieheni?
Kertooko se sitten kuitenkin sen, että baarista ei kelpo miehiä löydy? ;-D
Vittu OHO.
Lähetä kommentti